NUORTEN PSYKOTERAPIA

Tultuasi näille sivuille olet varmaankin miettinyt, mitä psykoterapia oikein on, keille se on tarkoitettu ja miten se toimii.

KEITÄ NUORISOPSYKOTERAPEUTIT OVAT

Suomessa ensimmäiset, Nuorisopsykoterapiasäätiön kouluttamat terapeutit valmistuivat -86. Sen jälkeen uusia, tämän koulutuksen saaneita psykoterapeutteja on valmistunut lähes vuosittain. Nuorisopsykoterapeutit ovat perehtyneet nimenomaan nuoruusiän erityispiirteisiin ja siihen kaikkeen, mitä nuoruus voi pitää sisällään. Nuorisopsykoterapeutteja sitoo vaitiolovelvollisuus, ja he ovat erikoistuneet nimenomaan nuoruusiän eri vaiheisiin.

NUORUUS JA PSYKOTERAPIA

Psykoterapia on itseensä tutustumista, hyvin pelkistetysti sanottuna. Se on itsensä kuuntelemista, omien ajatustensa, tunteittensa, kuvitelmiensa, pelkojensa kuuntelemista. Usein se vaatii uteliaisuutta, rohkeutta ja myös ajan antamista itselleen, asioilleen. Se on tutustumista niihin kaikkiin mielessä myllertäviin asioihin, jotka voivat synnyttää häpeää, ahdistusta, paniikinomaisia tunteita ja monenlaisia hämmentäviä, pelottaviakin oloja. Hyvin usein nuori ajattelee olevansa ainoa, joka tällaisia tunteita kokee. "Kukaan toinen ei voi näin ajatella, kukaan ei voi tätä tajuta". Sellaisesta tulee hyvin yksinäinen olo, ja kuitenkin jo nuoruuteen sinällään kuuluu paljon kummallisen ja oudon tuntuista: itsensä etsimistä, itsestään hukassa olemista, kyselyjä ja epäilyjä, epävarmuutta itsestä. Useat nuoret kamppailevat aikamoisten myllerrysten keskellä etsien omaa itseään. Omassa ruumiissakin alkaa tapahtua asioita, jotka hämmentävät, säikäyttävätkin. Aina ei ollenkaan tiedä, mikä oikein kuuluu asiaan, mikä ei. Ja monasti varmaankin miettii, olenko ollenkaan "normaali", kun on tällaisia tai tällaisia ajatuksia tai tuntemuksia. Siksi yksin näiden kysymysten ja olojen kanssa oleminen on usein ahdistavaa. Nuorten psykoterapiassa nuori saa rauhassa ja luottamuksellisesti syventyä häntä huolestuttaviin ja askarruttaviin asioihin sellaisen aikuisen kanssa, joka on erikoistunut nuoren kehityksen erityispiirteisiin, kiinnostunut nimenomaan nuorista.

MITÄ TERAPIASSA TAPAHTUU

Psykoterapia on ensisijaisesti puhumista. Se on kertomista omista ajatuksistaan, tunteistaan, unistaan, tunnelmistaan, ruumiillisista tuntemuksistaan, suhteistaan kotiin, kavereihin, opintoihin, arkeen - siitä, mitä tämä elämä nyt on ja mitä se on ollut. Myös siitä, mitä sen toivoisi joskus olevan - mitä tulevaisuus pitää sisällään, miten sinnepäin uskaltaisi mennä, mitä odottaa... Moni aluksi ihmettelee ja epäilee sitä, että puhuminenko pelkästään auttaisi. Kummasti se usein kyllä auttaa. Siinä alkaa laittaa omia sekamelskaisia ja epämääräisiä tuntemuksiaan sanoiksi, lauseiksi, ja siten joskus hyvinkin oudoilta tuntuvat olot ja ajatukset saavat käsitettävämmän, ymmärrettävän muodon. Kun niitä myös sitten uskaltaa jakaa kuulevan ja kuuntelevan aikuisen, psykoterapeutin, kanssa, on niiden vaikeiden tunteiden ja ajatusten kanssa helpompi olla ja itseään voi alkaa toisella tavalla ymmärtää.

MILLOIN KANNATTAA HARKITA TERAPIAA

Terapiaan voit hakeutua, jos sinulla on mielessäsi itseesi tai elämääsi liittyviä ahdistavia asioita, joiden kanssa on vaikea selviytyä ja jotka tuntuvat estävän sinua elämästä sellaista elämää, joka nuorelle kuuluisi. Monesti alkuna on se, että itseä on jo pitkään ahdistanut tai haitannut jokin tietty asia ; kavereita on vaikea saada, yksinäisyys ahdistaa, paniikinomaiset tuntemukset vaikeuttavat jokapäiväistä elämää, syömiseen/syömättömyyteen liittyy vaikeuksia, kotona ei osaa/saa olla se, mikä on. Ajatukset itsemurhasta käyvät mielessä, itseänsä joutuu satuttamaan, koska on niin paha olla... Hyvin monenlaiset asiat voivat tuottaa ahdistusta, hätää ja häpeää. Ja kuitenkaan, niitä ei tarvitse kantaa yksin.

TERAPIASSA KÄYMINEN JA SEN KESTO

Psykoterapian aloittaminen on usein iso päätös, koska se sitoo säännöllisiin käynteihin viikottain. Se vie usein aika kauan aikaa, ovathan monet ongelmat vieneet vuosia kehittyessään sellaisiksi, että ne ovat alkaneet vaivata. Myös se, että alkaa luottaa, uskaltaa luottaa vieraaseen aikuiseen, psykoterapeuttiin, vie luonnollisesti oman aikansa. Moni nuori on alussa ihmeissään ja kauhuissaankin: vuosiko. kaksikin täällä pitäisi käydä! Kuitenkin, kun vuosi on kulunut, ja useampikin, niin suurin osa nuorista kokee ajan kuluneen nopeasti, ja lisäksi useimmiten, se on tuntunut hyvin tärkeältä ajalta. Terapia on siis matka omaan itseen, siihen ihmiseen, mikä sinä itsellesi olet ja jonka kanssa sinä kuljet nämä tulevat, edessä olevat vuodet. Voit psykoterapiassa kulkea sellaista matkaa ihmisen kanssa, joka haluaa kulkea sitä sinun kanssasi, jakaa sinun kanssasi sellaiset ajatukset ja asiat, jotka sinulle ovat tärkeitä, ehkä salattavia, hävettäviä tai pelottavia, mutta ainakin hyvin tärkeitä tai hallitsevia sinun elämässäsi. Psykoterapia on mahdollisuus löytää itsestään sellaista, mikä siellä on uinumassa, mutta jota ei ihan omin voimin saa esille. Miksi siis olisi vailla sellaista mahdollisuutta, että oman itsensä kaivaisi esille, nauttisi siitä, tulisi tutuksi sen kanssa . Silloin itsenään, omana itsenään oleminen ei tuntuisi niin hävettävältä, oudolta tai vieraalta, vaan siitä voisi löytää puolia, joista iloita ja olla tyytyväinen. Sitä kautta voisi saada myös enemmän hyvää muiden kanssa olemisesta ja elämästään ylipäätänsä. Psykoanalyytikko Tor-Björn Hägglund, joka on Suomen nuorisopsykoterapiakoulutuksen uranuurtajia ja alullepanijoita, on todennut - vapaasti muotoillen: "Miten itseensä tutustuminen koskaan voisi olla haitaksi, turhaa?".

Lähde: Nuorisopsykoterapiasäätiö